ACE seminars are held fortnightly on Tuesdays at 16.00-17.00 (the first seminar on 14.9) |
| More news |
 HOME PAGE OF MARTTI VIHANTOLUENTOPRUJU "PSYKOLOGINEN TALOUSTIEDE" Luentokurssi kuuluu opintojaksoon KT6 Liiketoiminnan taloustiede II: Psykologinen taloustiede, joka alkaa Turun kauppakorkeakoulussa 29.10.2009. Pruju on alustava ja päivitän sitä kurssin kuluessa. 1. Rationaalisuus behavioral economicsissa Rajoittunut rationaalisuus. Epärationaalinen käyttäytyminen. Jäsentymätön tietämys. Kognition epätäydellisyys. 2. Käyttäytymistaloustieteen menetelmät Itsehavainnointi. Eksperimentit. Aivotutkimus. Perinteiset tilastolliset menetelmät.e 3. Heuristinen päätöksentekoo Ero optimointiin. Kokeilu, imitointi ja luokittelu. Rutiinin edut ja haitat. Mentaalitilit. 4. Sosiaalinen evoluutio Innovointi ja luova tuho. Innovaatiostrategiat. Vertaus biologiaan. Polkuriippuvuus. 5. Tunteet talouden toiminnassa Mielihyvä ja mielipaha. Emootioiden endogeenisuus. Tappiokammo. Sisäinen ja ulkoinen motivaatio. 6. Taipumukset, virheet ja hyväksikäyttö Luontaiset taipumukset. Prospektiteorian keskeiset elementit. Tavoitettavuus, ankkuroituminen ja edustavuus. Virheiden hyväksikäyttö. 7. Sosiaalinen kanssakäyminen Atomismi ja yhteisöllisyys. Ihmisten väliset suhteet. Vastavuoroisuus. Sosiaalinen pääoma Psykologisen taloustieteen kirjallisuutta Psykologisen taloustieteen sanasto (englanti-suomi) 1. RATIONAALISUUS BEHAVIORAL ECONOMICSISSA A. Rajoittunut rationaalisuus Kansantaloustieteen määrittelevä perusoletus: ihmiset pyrkivät tekemään kannaltaan järkeviä päätöksiä. Ortodoksinen taloustiede olettaa, että rationaalisuus on rajoittumatonta. Usein sanotaan lyhyesti rational choice: • ihmisillä on jäsentynyt (ei välttämättä täydellinen tietämys) kaikista päätöksiinsä vaikuttavista asioista • kyky käsitellä tätä tietämystä on täydellinen; ei siis kognitiivia rajoitteita • tunteet eivät vaikuta päätösprosessien sisältöön. Rajoittunut (ei rajoitettu!) rationaalisuus (bounded tai limited rationality) on käyttäytymistaloustieteen (behavioral economics) tutkimuskohde. B. Epärationaalinen käyttäytyminen Taloustiede ei tutki irrationaalista käyttäytymistä sinänsä. Esimerkiksi rikollisen syvä humalatila otetaan annettuna (eksogeenisena) tekijänä. Epärationaalisuus ilmenee esim. tahdonheikkoutena: • puutteellinen tahdonlujuus johtaa siihen, että käyttäytymisessä esiintyy aikaepäjohdonmukaisuutta (time inconsistency) • jälkeenpäin ihminen myöntää itsekin toimineensa tyhmästi. Epärationaalinen käyttäytyminen voidaan ilmaista myös niin, että siinä esiintyy liikadiskonttausta (hyperbolic discounting): • herkkupala nyt valitaan mieluummin kuin herkkupala huomenna • herkkupala 100 päivän päästä ja herkkupala 101 päivän päästä ovat suunnilleen samanarvoiset • diskonttokorko on nykyhetkellä korkeampi • todelliset (rationaaliset) aikapreferenssit saattavat silti pysyä samoina. Liikadiskonttaus johtaa ikävien asioiden lykkäämiseen päivä kerrallaan. Rationaalinen toimija suojautuu lyhytnäköisyydeltä: • kehittää itselleen sääntöjä • karttaa kiusauksia herättäviä tilanteita • sitoo kätensä Rules vs. discretion -päätös rahapolitiikassa ei liity tahdonheikkouteen, vaan yhteisomaisuuden tehottomaan käyttöön. Epärationaalisuutta käytetään markkinoilla hyväksi. Esim. tupakkateline sijoitetaan marketissa lähelle kassoja. C. Jäsentymätön tietämys Ortodoksisen taloustieteen rationaalisuus ei tarkoita välttämättä täydellistä tietämystä. Päätöksentekijä kuitenkin tietää, mitä hän ei tiedä. Lottoaja ei tiedä oikeaa riviä, mutta hän tietää, mitkä rivit ovat mahdollisia. Päätöksenteko tapahtuu silloin riskin vallitessa. Epävarmuuden vallitessa tietämys on paitsi epätäydellistä myös jäsentymätöntä: toimija ei tiedä, mitä hän ei tiedä. Risk ja uncertainty -termejä käytetään usein synonyymeina. Selvyyden vuoksi voidaan käyttää termejä aito tai knightilainen epävarmuus. Vastaavasti epävarmuuskammo (uncertainty aversion) on laajempi ilmiö kuin riskikammo (risk aversion) (ks. myöhemmin). Rajoittumaton rationaalisuus tekee optimoinnin mahdolliseksi. Todellisuuden oloissa päätöksenteko perustuu väistämättä heuristiikkoihin. Heuristisessa päätöksenteossa toimija toistaa toimintatapoja, jotka ovat osoittautuneet hyviksi (ks. myöhemmin). D. Kognition epätäydellisyys Kognition (tiedonkäsittelyn) osa-alueet: 1. Havaitseminen Kuluttaja ei havaitse pakkauskoon pienentämistä, jos muutos on pienempi kuin just noticeable difference. Optisia harhoja, ks. Project LITE Atlas of Visual Phenomena. 2. Tarkkaavaisuus Koehenkilön kuulokkeista tulee samanaikaisesti kahta erilaista puhetta. 3. Mieltäminen Myöhästymissakko mielletään palvelun hinnaksi. 4. Ajattelu Dementia on sopimuksen pätemättömyyden peruste. 5. Muistitoiminnot Shakissa huippupelaaja muistaa aikaisempia siirtosarjoja. Kognition osa-alueet kietoutuvat toisiinsa. Kognitiiviset rajoitteet on rationaalista ottaa huomioon myös lainsäädännössä. Lisäluettavaa Laarni, Jari, Virpi Kalakoski & Pertti Saariluoma: Ihmisen tiedonkäsittely. Kirjassa Moderni kognitiotiede, toim. Pertti Saariluoma, Matti Kamppinen ja Antti Hautamäki. Gaudeamus, Helsinki 2001. Schelling, Thomas C.: Self-Command in Practice, in Policy, and in a Theory of Rational Choice. American Economic Review, Papers and Proceedings 74(2), May 1984. Ks. NELLI. Simon, Herbert A.: The Sciences of the Artificial, 3. painos. MIT Press, Cambridge 1998. 2. KÄYTTÄYTYMISTALOUSTIETEEN MENETELMÄT A. Itsehavainnointi Itsehavainnointi (introspektio) on vanha ja yksinkertainen menetelmä. Esimerkki: miksi menen rock-konserttiin sen sijaan, että ostaisin CD-levyn. Peter E. Earl: Simon’s Travel Theorem and the Demand for Live Music. Journal of Economic Psychology 22(3), June 2001. Ks. SCIENCEDIRECT. Syitä konserttiin menemistä vastaan: • levyä voi kuunnella useita kertoja • liikenneruuhkiin ja jonottamiseen kuluu aikaa • juotavista joutuu maksamaan monopolihintoja. Syitä konserttiin menemisen puolesta: • soittajat improvisoivat • muun yleisön läsnäolo lisää tunnelmaa • kokemuksia ja elämyksiä voi muistella jälkeenpäin. Taloustieteilijä tekee ajatuskokeita, ja hänellä on laboratorio omassa päässään. B. Eksperimentit Eksperimentit ovat käyttäytymistaloustieteen tärkein osa. Kokeellisen taloustieteen menetelmillä testataan talousteorian väittämiä ja löydetään uusia ideoita. Kokeellisen taloustieteen läpimurto ajoittuu 1980-luvulle. Kokeissa tutkitaan päätöksentekoa, markkinoita ja pelitilanteita. Ne jaetaan laboratoriokokeisiin, kenttäkokeisiin ja luonnollisiin kokeisiin. 1. Raamitusvaikutus päätöksenteossa Amos Tversky & Daniel Kahneman: Rational Choice and the Framing of Decisions. Journal of Business, October 1986. Ks. JSTOR. Kahnemanin Nobel-luento 2002. Koe 1 Oletetaan, että olet 300 € rikkaampi kuin nyt — kumman vaihtoehdon valitset? a) saat 100 € varmasti b) 50 % todennäköisyydellä saat 200 €, ja 50 % todennäköisyydellä et saa mitään. Koe 2 Oletetaan, että olet 500 € rikkaampi kuin nyt — kumman vaihtoehdon valitset? a) menetät 100 € varmasti b) 50 % todennäköisyydellä menetät 200 €, ja 50 % todennäköisyydellä et saa mitään. Enemmistö valitsee kokeessa 1 a, ja kokeessa 2 b Kokeella tutkitaan mm. raamitusvaikutusta (ks. myöhemmin). 2. Markkinoiden tasapainottuminen Vernon L. Smith: An Experimental Study of Competitive Market Behavior. Journal of Political Economy 70(2), 1962. Ks. JSTOR. Smithin Nobel-luento 2002. Koehenkilöt jaetaan kahteen ryhmään: • ”ostajat” saavat keltaisen kortin; kortissa oleva luku on korkein hinta, jolla kyseinen henkilö ostaa yhden yksikön kuvitteellista hyödykettä • ”myyjät” saavat valkoisen kortin; kortissa oleva luku on alin hinta, jolla kyseinen henkilö myy yhden yksikön hyödykettä. Nämä varaushinnat (ja siis preferenssit) ovat vain kyseisen henkilön tiedossa. Koehenkilöt ehdottavat kauppaa huutamalla tarjouksen. Kukin saa tehdä vain yhden kaupan. Ensimmäinen ”markkinapäivä” päättyy, kun kauppoja ei enää tehdä. Koe toistetaan 5 kertaa. Jopa rotat kykenevät samaan muuttumattomissa oloissa! John H. Kagel ym.: Demand Curves for Animal Consumers. Quarterly Journal of Economics 96(1), 1981. Ks. NELLI. 3. Epäreiluuskammo ultimatum-pelissä Marja-Liisa Halko: Mullistaako neurotaloustiede valintateorian?. Kansantaloudellinen aikakauskirja 102(1), 2006. Kahden pelaajan on jaettava 100 euroa (kolikkoa) keskenään: • pelaaja 1 tarjoaa jakoa • pelaaja 2 hyväksyy (ja saa osuutensa) tai hylkää (jolloin kumpikaan ei saa mitään) • homo oeconomicus -ennuste: pelaaja 1:n kannattaa ehdottaa jakoa 99–1 ja pelaaja 2:n hyväksyä se. Todellisuudessa: • tarjousten keskiarvo on noin 30–40 % • tarjouksista noin puolet hylätään, jos ne ovat alle 20 %. 4. Pesämunan vaikutus rahankeräyksessä John A. List & David Lucking-Reiley: The Effects of Seed Money and Refunds on Charitable Giving: Experimental Evidence from a University Capital Campaign. Journal of Political Economy 110(1), 2002. Ks. Chicago Journals Online. Koehenkilöt tekevät päätöksiä aidossa ympäristössä, eivätkä tiedä olevansa kokeessa. Kokeen järjestäjät lähettivät rahankeräyskirjeen. Tavoitteena oli 3000 $ hintaisen tietokoneen hankkiminen yliopiston yhdelle laitokselle. Ryhmä 1: pesämunan ilmoitettiin olevan 10 % = 300 $ Ryhmä 2: pesämuna 67 % = 2000 $ Ryhmä 1: lahjoitussumma yht. 202 $ eli ei tarpeeksi Ryhmä 2: lahjoitussumma yht. 1485 $ eli riittävästi. 5. Vähimmäispalkkojen vaikutus työllisyyteen Petri Böckerman & Roope Uusitalo: Heikentävätkö vähimmäispalkat työllisyyttä? Tuloksia unohdetusta kokeilusta. Talous & Yhteiskunta 3/2007. Vuosina 1993-95 oli mahdollista maksaa työehtosopimuksessa sovittua taulukkopalkkaa alempaa palkkaa alle 25-vuotiaille. Vähittäiskaupan alalla voitiin maksaa 80 % alempaa palkkaa ensimmäisen työkokemusvuoden aikana. Todelliset palkat myyjäryhmissä I ja II alenivat vuosina 1991-96 vain 1,5 % verrattuna alan muihin työntekijöihin. Laboratoriokokeiden ongelmia: • koetilanne ja koeolosuhteet ovat keinotekoisia • koehenkilöt tietävät olevansa tutkimuksen kohteena • koehenkilöt (yleensä yliopisto-opiskelijoita) ovat epäedustava otos väestöstä • vääristymä koehenkilöiksi valikoitumisessa • rahapalkkiot ovat pieniä. C. Aivotutkimus Neuroeconomics tutkii, miten taloudellisen toimijan käyttäytyminen näkyy aivojen toiminnassa. Menetelmiä ovat aivosähkökäyrän mittaus ja magneettikuvaus. Esim. epäreiluuskammo ultimatum-pelissä. Colin Camerer, George Loewenstein & Drazen Prelec: Neuroeconomics: How Neuroscience Can Inform Economics. Journal of Economic Literature 43(1), March 2005. Ks. NELLI. Toiminta tietyssä aivojen osassa ennustaa pelaaja 2:n vastausta epäreiluun jakoehdotukseen. D. Perinteiset tilastolliset menetelmät (Käyttäytymis)taloustiede pyrkii selittämään erityisesti ihmisten toiminnan tahattomia vaikutuksia. Tavoitteeseen voidaan pyrkiä myös niin päin, että etsitään ensin markkinatason lainalaisuuksia, ja näille sitten mahdollisia psykologisia selityksiä. 1. Osakemarkkinoiden maanantaiefekti Osakekaupan päivätuotto on huonompi maanantaina kuin muina päivinä. 2. Pääkonttorin läheisyyden vaikutus osakesijoituksiin Mark Grinblatt & Matti Keloharju: How Distance, Language, and Culture Influence Stockholdings and Trades. Journal of Finance 56(3), June 2001. Ks. EBSCO. Sijoittaja pitää hallussaan suhteellisesti sitä enemmän tietyn yhtiön osakkeita, mitä lähempänä yhtiön pääkonttori on hänen asuinkuntaansa. 3. Euroon siirtymisen vaikutus hintatietoisuuteen Ville Aalto-Setälä & Anu Raijas: Consumer Price Knowledge Before and After the Euro Changeover. International Journal of Consumer Studies 27(3), June 2003. Ks. EBSCO. Kuluttajien hintatietoisuusmuuttuja: todelliset—arvioidut hinnat/todelliset hinnat. Hinnat arvioitiin yleensä alakanttiin. Lisäluettavaa Friedman, Daniel & Shyam Sunder: Experimental Methods. A Primer for Economists. Cambridge University Press, Cambridge 1994. Harrison, Glenn W. & John A List: Field Experiments. Journal of Economic Literature 42(4), December 2004. Ks. NELLI. Tammi, Timo: Puoli vuosisataa kokeellista taloustiedettä: paradokseja, menestystarinoita ja uusia haasteita. Kansantaloudellinen aikakauskirja 94(3), 1998. Alvin E. Roth's Game Theory and Experimental Economics Page. 3. HEURISTINEN PÄÄTÖKSENTEKO A. Ero optimointiin Ortodoksisen taloustieteen keskeisiä aksioomia: • ihmiset tekevät päätöksensä optimoimalla • ihmisten preferenssit ovat annettuja (eksogeenisia) ja muuttumattomia (stabiileja). Käyttäytymistaloustiede (behavioral economics) tutkii: 1. Miksi ihmiset toimivat niin kuin toimivat (toiminnan sisältö) Esim. ultimatum-pelissä pelaaja 1:n käyttäytyminen vaikuttaa pelaaja 2:n preferensseihin. 2. Miten päätöksiä oikeastaan tehdään (käytännön päätösmenetelmät, proseduurit). B. Kokeilu, imitointi ja luokittelu Esimerkissä kuluttaja menee markettiin, jossa on tarjolla uutuustuote, salmiakkimaito. Optimointi ei ole selvästikään mahdollista. Menetelmiä, joilla kuluttaja suoriutuu päätöstilanteesta: 1. Yritys ja erehdys Menetelmä toimii erityisesti silloin, kun päätös voidaan pilkkoa osiin. Esim. lehden irtonumerot, auton vuokraus. 2. Jäljittely Kuluttaja tekee päätelmiä jonon pituudesta, jonottajien sosiaalisesta asemasta ym. Taloustieteellisessä kirjallisuudessa esiintyviä, eliö- ym. maailmasta lainattuja termejä: herd behavior, contagion, epidemics, cascading. Imitointi selittää osan seuraavista ilmiöistä: • talletuspaot • kuplat osakemarkkinoilla (kurssi poikkeaa fundamenteista) • muoti-ilmiöt esim. lasten etunimissä. Väestörekisterikeskuksen nimipalvelu. • vedätys huutokaupassa. Kulkuevaikutus (bandwagon effect): hyödykkeen kysyntä kasvaa, kun muiden havaitaan ostavan sitä. Snobivaikutus toimii päinvastoin: hyödykkeen kysyntä pienenee, kun muut alkavat ostaa sitä. 3. Luokittelu Tarkastelu perustuu Hayekin teoreettisen psykologian malliin. Kuluttaja vertaa tapausta aikaisempiin, joissa on samoja piirteitä. Hän tuntee toisistaan erillään maidon, salmiakin ja kyseisen marketin. Esimerkki heuristiikasta (ei heurestiikka!): ”valitse tutusta marketista kaikki uudet tuotteet, joissa on salmiakkia”. Heuristisessa päätöksenteossa toimija toimii samalla tavalla tilanteissa, jotka ovat erilaisia, mutta joissa on samoja piirteitä. Kun kuluttaja menee seuraavan kerran samaan markettiin, hän vertaa tapausta edelliseen kokemukseen. Vähitellen syntyy tarkempi heuristiikka: ”osta tutusta marketista kerran viikossa salmiakkimaitoa”. Päätöksenteko on sitä helpompaa, mitä enemmän tapaus muistuttaa aikaisempia. Lopulta päätöksenteko saattaa automatisoitua, ja heuristiikasta tulee tiedostamaton rutiini (esim. polkupyörällä ajaminen). Esimerkkejä heuristiikoista yritysrahoituksessa: 1. Lintner’s model (Lintner 1956) Yhtiön päätös jakaa osinkoja riippuu pay-out -suhteesta, tilivuoden voitosta ja edellisen vuoden osingoista. Yhtenä selityksenä on osingonjaon ennustettavuuden lisääminen. 2. Pecking order theory Yritys käyttää investointien rahoittamiseen ensisijaisesti tulorahoitusta, toissijaisesti velkarahoitusta, ja viimeisenä keinona osakeantia. 3. Nominal share price puzzle Osakkeiden nimellishinnat pidetään splittauksilla samoina. Ks. William C. Weld ym.: The Nominal Share Price Puzzle. Journal of Economic Perspectives 23(2), Spring 2009. C. Rutiinin edut ja haitat Rutiinien etuja: 1. Rutiinit säästävät kognitiivisia resursseja Rutiinit ovat hyödyllisiä erityisesti silloin, kun päätöstilanne on monimutkainen ja edellyttää nopeaa ratkaisua. Rutiinit vapauttavat niukkaa aivokapasiteettia luoviin ratkaisuihin. 2. Rutiineja voidaan opettaa muille Luottotietoyritykset myyvät credit scoring eli luottopisteytysohjelmia. Yksinkertaiset luottopäätökset (esim. pienet kulutusluotot) voidaan delegoida turvallisesti. Suomen Asiakastieto Oy:n Riskimittari. 3. Rutiineilla saatetaan välttää päätöksenteon anomalioita Kun luottovirkailija tekee luottopäätöksen tapauskohtaisen harkinnan perusteella ensivaikutelma saattaa aiheuttaa virheen jos se: • toimii ankkurina • tuo mieleen yksittäisen aikaisemman asiakkaan, joka on aiheuttanut luottotappion (uusi asiakas sijoitetaan väärään ”luokkaan”). Rutiinien haittoja: 1. Muutoksia ei huomata Veturinkuljettaja on ajanut samaa linjaa 20 vuotta, opastimia muutetaan ja veturi suistuu kiskoilta. ”Luulin, että opastin on rikki, koska se on aina ennen näyttänyt vihreää”. Muita esimerkkejä, ks. Pertti Saariluoma ym.: Ajatteluriskit ja kognitiiviset prosessit taloudellisessa toiminnassa. Tekes, Helsinki 1998. 2. Muutosten tarvetta ei huomata Organisaatiorakenne luutuu paikoilleen. D. Mentaalitilit Esimerkkejä: • turisti käyttää suunniteltua enemmän rahaa Sveitsissä, kun frangi devalvoituu matkan aikana (matkustelutili) • pokerinpelaaja pitää alkupääoman ja voitetut rahat eri lompakossa. Mentaalitilit ovat keino yksinkertaistaa päätöksentekoa ja vahvistaa itsekuria (self-control). Mentaalibudjetoinnin vaikutuksia: 1. Menorakenteen jäykkyys Markettiostokset tapahtuvat vaivatta ja nopeasti. Mentaalitilit pidetään selvärajaisina, jottei tule lipeämistä: • kirjailija kirjoittaa päivässä viisi sivua • vapaa-aikatilin ylitys kerran voi olla ennakkotapaus, josta seuraa uusia lipeämisiä. Lyhyt budjettikausi pakottaa tupakoijan ostamaan askin kerrallaan. 2. Luonnossa eikä käteisenä Lahjansaajalle iPod-soitin on mieluisampi kuin vastaava rahasumma. 3. Tulojen korvamerkintä (earmarking) Lapsilisät käytetään lastenvaatteiden ostamiseen. Eduskunta käyttää polttoaineveron tuoton teiden kunnostukseen. Lottovoitot tms. satunnaiset tulot laitetaan frivolity-tilille. 4.Uponneiden kustannusten harha Kadonneen teatterilipun tilalle ei osteta uutta, vaikka lipun hinta on uponnut. Kestotilauslehteä luetaan erityisesti maksupäivinä. 5. Osinkoparadoksi Yhtiö maksaa osinkoja eikä osta vastaavalla summalla omia osakkeita. Lisäluettavaa Hayek (1952) tarkastelee ihmismielen toimintatapaa luokitteluprosessina, ja Rizzello ja Butos & Koppl (2007) ovat sen arvioita. Thaler (1990) tarkastelee mentaalitilejä. Lyn ym. (1999) sisältää aiemmin julkaistuja artikkeleita luottopisteytyksestä. Butos, William N. & Roger G. Koppl: Does The Sensory Order Have a Useful Economic Future? Advances in Austrian Economics 9, 2007. Discussion Paper -versio. Hayek, F. A.: The Sensory Order. An Inquiry into the Foundations of Theoretical Psychology. Routledge & Kegan Paul, London 1952. Lyn C. Thomas, David B. Edelman & Jonathan Crook (toim.): Readings in Credit Scoring. Foundations, Developments, and Aims. Oxford University Press 2004. Rizzello, Salvatore: The Model of Mind according to Hayek. Kirjassa The Economics of the Mind. Edward Elgar 1999. Thaler, Richard H.: Saving, Fungibility, and Mental Accounts. Journal of Economic Perspectives 4(1), Winter 1990. Ks. JSTOR. 4. TALOUDEN EVOLUUTIO A. Innovointi ja luova tuho Käyttäytymistaloustieteessä tutkitaan tiedon rajoitteiden vaikutuksia ihmisten käyttäytymiseen ja talouden toimintaan. Evoluutiotaloustieteessä tutkitaan: • tiedon löytymistä, luomista ja siirtymistä (discovery, creation, conveyance) • tiedon aiheuttamia muutos- ja sopeutumisprosesseja. Joseph A. Schumpeter (1912) on evoluutiotaloustieteen varhainen esitys. Käännös The Theory of Economic Development. International Joseph A. Schumpeter Society ISS. Schumpeterin mallissa talous on alussa tasapainossa (tavoitteet ovat koordinoituneet). Uusi tieto (seuraavassa lyhyesti ”innovaatio”) järkyttää koordinaatiota. Schumpeter käytti tästä nimitystä luova tuho (schöpferische Zerstörung). Innovaatiot ovat usein pieniä asioita. Niksi-Pirkka. B. Innovaatiostrategiat Evoluutiossa tiedon jäsentymättömyys korostuu. Innovointi on väistämättä heuristista. Innovaatioita voidaan tavoitella vain epäsuorasti, kiertotietä. Innovaatiostrategioita: 1. Hajautettu päätöksenteko Terveys- ja sosiaalipalvelujen järjestämisvastuu hajautetaan kunnille. 2. Reservit Pankin kassareservi, öljyn varmuusvarasto. 3. Tietoinen redundanssi Päällekkäisyydet alihankkijaverkostossa tuottavat uusia ideoita. Löysä työtahti jättää työntekijöille aikaa luovaan joutilaisuuteen. Kännykässä on turhia toimintoja: • käyttäjä voi oivaltaa sattumalta toiminnon hyödyllisyyden • käyttäjä voi antaa hyödyllistä asiakaspalautetta. 4. Vapausasteiden varmistaminen Toimitila vuokrataan eikä osteta omaksi. Monikäyttöinen pääoma. 5. Moduulirakenne 6. Toisinajattelun sietäminen C. Vertaus biologiaan Talouden muutosprosessi muistuttaa biologista evoluutiota. Evoluutioidea on keksitty yhteiskuntatieteissä, koska sosiaalinen evoluutio on biologista paljon nopeampi. Charles Darwin (1859, johdanto): "This is the doctrine of Malthus, applied to the whole animal and vegetable kingdoms." Ks. The Complete Works of Charles Darwin Online. Biologisen evoluution ydinpiirteet: a) variaatio: muutokset eliöiden geeneissä synnyttävät uusia lajeja Taloudessa muuntelun perusyksikköinä ovat toimintatavat. b) selektio: jotkut lajit jäävät eloon Biologisessa evoluutiossa valinnan kriteerinä on survival of the fittest. Taloudessa valinta perustuu pitkälti rahaan. Biologisen ja sosiaalisen evoluution yhteisiä piirteitä: 1. Evoluutioprosessi on avoin (open-ended) Kukaan ei voi tietää ennakolta prosessin lopputulosta. 2. Sattuman rooli on keskeinen Monet keksinnöt on tehty puolivahingossa tai erehdyksessä. 3. Erilaistuneisuus Yritysten heterogeenisuus vastaa biodiversiteettiä. 4. Tuhlaus on väistämätöntä Eräässä ruotsalaistutkimuksessa valittiin 1920-luvulla toimineista yrityksistä satunnaisesti 150. Niistä oli olemassa itsenäisinä 1980-luvulla enää 21. Tilastotietoja (PTT-katsaus 4/2004): • yritysten syntyaste ja kuolleisuusaste (syntymien ja kuolemien osuus yrityskannasta) ovat kumpikin noin 8 % • syntymissä ja kuolemissa noin 90 % on yrityksiä, joissa ei ole yhtään palkattua työntekijää • uusien yritysten selviytymisaste 3 vuoden jälkeen on noin 60 %. Ihminen pystyy itse vaikuttamaan sosiaaliseen evoluutioon. Oikeusinstituutioiden tehtävä on ohjailla evoluutiota suotavaan suuntaan. Sääntelyn tulisi luoda edellytyksiä (puitteita): • hyödyllisen tiedon löytämiselle • dynaamisen tehokkuuden toteutumiselle. Evoluutiotaloustiede antaa vahvoja perusteita vapaan markkinatalouden puolesta: • yksityisomistus ja sopimusvapaus tarjoavat vapausasteita kokeilla uusia toimintatapoja • päätöksenteko on hajautettua ja modularisoitua. Ks. Israel M. Kirzner: The Market as a Discovery Process. Kirjassa Discovery, Capitalism, and Distributive Justice. Basil Blackwell, Oxford 1989. Dynaamisen tehokkuuden kannalta on hyödyllistä, että maailmassa on paljon keskenään kilpailevia valtioita. Tämä on ollut keskeinen selitys Euroopan taloudelliselle kehitykselle. Ks. Nathan Rosenberg & L. E. Birdzell Jr.: How the West Grew Rich. The Economic Transformation of the Industrial World. Basic Books, New York 1985. D. Polkuriippuvuus Polkuriippuvuus (path dependency): (sosiaalisen) evoluution tulokset riippuvat niihin johtavan prosessin kulusta. Esimerkkejä: • kielen kehitys: auto oli alun perin automobiili, josta suomeen vakiintui ”auto” ja ruotsiin ”bil” • säteisrakenne (hub-and-spoke structure) lentokuljetuksessa (hub = keskiö, spoke = puola). Polkuriippuvuuden ilmenemismuotoja: 1. Kumulatiivinen kausaatio Hyvinvointikehät (”nothing succeeds like success”) ja noidankehät (vicious circle). 2. Hystereesi Fysiikassa hystereesillä tarkoitetaan vaikutuksen jatkumista sen jälkeen, kun vaikutuksen aiheuttama voima ei enää kohdistu kappaleeseen. Esim. taantuma vaikuttaa irtisanotun työllistyvyyteen vielä noususuhdanteessa. 3. Pattitilanteet Kehitys kulkee jälkeenpäin arvioiden vikaraiteelle. Esim. QWERTY-näppäimistö. Ks. Paul A. David: Clio and the Economics of QWERTY. American Economic Review Papers and Proceedings 75(2), 1985. Ks. JSTOR. Tällaisten lukkiutumien (lock-in) ehkäisemiseksi rinnakkaiset standardit ovat hyödyllisiä. Lisäluettavaa Hanski, Ilkka, Ilkka Niiniluoto & Ilari Hetemäki (toim.): Kaikki evoluutiosta. Gaudeamus 2009. Hodgson, Geoffrey M.: Evolutionary and Institutional Economics as the New Mainstream?. Evolutionary and Institutional Economics Review 4(1), September 2007. Lemola, Tarmo: Innovaation uudet haasteet ja haastajat. WSOYpro, Helsinki 2009. Pierson, Paul: Increasing Returns, Path Dependence, and the Study of Politics. American Political Science Review 94(2), 2000. Ks. NELLI. 5. TUNTEET TALOUDEN TOIMINNASSA A. Mielihyvä ja mielipaha Emootiot ovat elämyksellisiä kokemuksia: • suuttumus, viha, syyllisyys, häpeä, ylpeys, ihailu • katumus, ilo, pettymys • pelko, toivo • ilo, suru • vahingonilo, närkästyminen, mustasukkaisuus • halveksinta, inho, rakastuminen, yllättyminen, kyllästyminen, turhautuminen. Affekti (tunnekuohu) on lyhytaikainen voimakas tunnetila. Ihminen pyrkii tavoittelemaan mielihyvän ja välttämään mielipahan tunteita. Homo oeconomicus -oletus: • toiminnan vaikuttimena on vain oman aineellisen varallisuuden lisääminen • ei sulje pois tunteiden merkitystä; esimerkkejä: 1. Raha hyväntekeväisyyden välineenä 2. Raha menestyksen mittarina 3. Epäreiluuden kostaminen Kyky tunteisiin (”tunneälykkyys”) vaihtelee ihmisten välillä. ”How selfish soever man may be supposed, there are evidently some principles in his nature, which interest him in the fortune of others, and render their happiness necessary to him, though he derives nothing from it except the pleasure of seeing it.” Ensimmäinen lause Adam Smithin kirjassa The Theory of Moral Sentiments, toim. D. D. Raphael & A. L. Macfie. Liberty Fund, Indianapolis 1984 (1759). Teos on myös suomennettu (Moraalituntojen teoria, suom. Matti Norri. Kautelaari, Helsinki 2003). Ihminen voi olla rational fool (Amartya Sen). B. Emootioiden endogeenisuus Ihmisen mieli jakaantuu ikään kuin kahteen osaan, ”järki” ja ”tunne”. Mielen duaalisuus tulee selvimmin esille tahdonheikkouden kohdalla (ks. edellä). Ortodoksinen taloustiede korostaa järkeä (ratio) ja pitää tunteita eksogeenisena. Usein tämä on perusteltu rajanveto taloustieteen ja psykologian välillä. Esim. aurinkoisen sään vaikutus diilerien mielialaan (mood) ja osaketuottoihin. Ks. David Hirshleifer & Tyler Shumway: Good Day Sunshine: Stock Returns and the Weather. Journal of Finance, June 2003. Ks. EBSCO. Esimerkki tunteiden endogenisoinnista: Auton hinnan kohoaminen aiheuttaa paitsi substituutio- ja tulovaikutuksen myös preferenssivaikutuksen kysyntään: • kalliin auton ostaminen on keino kertoa omasta varallisuudesta • auto on kerskakulutusta (conspicuous consumption) • (tahattomana) vaikutuksena voi olla positiivinen kysynnän hintajousto (auto on Veblen-hyödyke) Snobiefekti saattaa aiheuttaa vastakkaisen muutoksen. Autojen kysyntä heikkenee, kun muutkin alkavat ostaa kalliita autoja. C. Tappiokammo Loss aversion: ihminen suhtautuu eri tavalla siihen, mitä hän saa (gain) ja mitä hän menettää (loss). Taipumusta voidaan selittää mielipahan tunteilla, joita menettäminen tai luopuminen aiheuttaa. Tappiokammo ilmenee mm. seuraavilla tavoilla: 1. Omistusvaikutus (endowment effect) Taipumus pitää arvokkaampana hallussa olevaa kuin ostettavaksi tms. tarjottua. Kokeessa koehenkilöt jaetaan kahteen ryhmään (Kahneman ym. 1990). Ryhmän 1 henkilöt saavat kahvimukin, ja heiltä kysytään, millä hinnalla he ovat valmiit myymään mukin. Ryhmän 2 henkilöt eivät saa kahvimukia, ja heiltä kysytään, minkä hinnan he ovat valmiit maksamaan mukista. Varaushintojen mediaanit: • 1-ryhmä 7,12 $ • 2-ryhmä 2,87 $ 2. Luovutusvaikutus (disposition effect) (Sijoittajan) taipumus realisoida voitot nopeammin kuin tappiot. Osakkeen ostohinta on viitearvo (reference point), joka vaikuttaa käyttäytymiseen. Luovutusvaikutus ilmenee seuraavasti: • sunk cost fallacy: ostohinta vaikuttaa päätöksentekoon, vaikka kauppaa ei voi enää peruuttaa • escalation of commitment: pankinjohtaja jatkaa tappiollisen yrityksen lainoittamista, koska siihen on jo laitettu niin paljon rahaa. Luovutusvaikutuksen seurauksia: • kaupankäynnin volyymi pörssissä on myötäsyklinen • päiväkauppa (daytrading) johtaa pitkällä tähtäyksellä huonoon tuottoon • equity premium puzzle: osakesijoitusten tuotto on ylisuuri suhteessa varmoihin sijoituksiin (Wilkinson s. 173). 3. Raamitusvaikutus (framing effect) Taipumus antaa sen vaikuttaa päätökseen, millä tavoin päätöstilanne on esitetty. Laboratoriokoe (sama kuin edellä): Koe 1: Oletetaan että olet 300 € rikkaampi kuin nyt. Kumman vaihtoehdon valitset? a) saat 100 € varmasti b) 50 % todennäköisyydellä saat 200 €, ja 50 % todennäköisyydellä et saa mitään. Koe 2: Oletetaan että olet 500 € rikkaampi kuin nyt. Kumman vaihtoehdon valitset? a) menetät 100 € varmasti b) 50 % todennäköisyydellä menetät 200 €, ja 50 % todennäköisyydellä et saa mitään. Kaikki neljä vaihtoehtoa ovat odotusarvoltaan samanarvoisia (400 €). Ensimmäisessä kokeessa valinta raamitetaan voittoina, ja toisessa tappioina. Ensimmäisessä kokeessa koehenkilöt ovat riskikammoisia (risk averter) ja jälkimmäisessä riskihaluisia (risk lover). D. Sisäinen ja ulkoinen motivaatio Tunteet vaikuttavat työntekijän kannustimiin. Kannustimet työntekoon jakaantuvat kahteen osaan: 1. Sisäinen motivaatio Työ tai sen tulokset itsessään toimivat kannustimina. Työllä on itseisarvoa, ja se tuottaa sinällään mielihyvän tunteita. Motivoituminen saattaa edellyttää työnantajalta huomiota ja välittämistä: • yksi selitys Hawthorne-vaikutukselle • mikä tahansa palkkausjärjestelmän muutos lisää tuottavuutta lyhyellä tähtäyksellä. Sisäiseen motivaatioon on syytä kiinnittää erityisesti huomiota työssä, jossa: • kyse on julkisen palvelun tehtävästä (pelastustoiminta) • ammattiylpeyden merkitys on suuri • valvonta on vaikeaa (moraalikadon riski suuri). Sisäinen motivaatio johtaa: • palkkavaatimuksen (varauspalkan) alenemiseen • tietynlaisten työntekijöiden valikoitumiseen (sorting). 2. Ulkoinen motivaatio Rahapalkka on vain väline muiden tavoitteiden saavuttamiseksi: • rahalla ostetaan hyödykkeitä, jotka tuottavat mielihyvää • raha on muiden silmissä menestyksen mittari (ks. edellä). Sisäinen ja ulkoinen motivaatio täydentävät ja/tai syrjäyttävät toisiaan (crowding in ja crowding out). Työsuhde voidaan nähdä sopimuksena, jossa: • työnantaja maksaa palkkaa, ja työntekijä tekee vastineeksi työtä • työntekijä tekee työtä, ja työnantaja maksaa tuloksista palkkaa. Syitä siihen, miksi tulospalkkaus saattaa syrjäyttää sisäistä motivaatiota: 1. Työsuhteen raamittuminen kaupankäynniksi Pelkkä sananvalinta herättää epätoivottuja mielleyhtymiä. Vrt. avioliittoa kutsutaan kauppasuhteeksi ja lastenhankintaa investoinniksi. Taloustiedettä itseään arvostellaan usein itsekkyysoletuksesta, joka saattaa toteuttaa itse itsensä. Ks. Ariel Rubinstein: A Sceptic’s Comment on the Study of Economics. Economic Journal 116, 2006. 2. Signaali työnantajan voittomotiivista Työnantaja paljastaa, että häntä kiinnostaa enemmän raha kuin vastuu työväestään. Syrjäytymisvaikutus heikkenee, jos työnantajan on pakko käyttää tulospalkkausta. 3. Epäluottamuksen osoitus Epäluottamus synnyttää epäluottamusta ja moraalikatoa. Työntekijä ei ehkä teekään enää kuin minimin. 4. Vapaaehtoisuuden kokemuksen heikkeneminen Ihmisellä on luontainen kontrollikammo (control aversion) ja taipumus pitää itsemääräämisvaltaa ja autonomiaa tärkeänä. 5. Hyveellisyyden ja omanarvontunnon loukkaus Pienikin korvaus verenluovutuksesta pilaa luovuttajan velvollisuudentunteen. Pahimmillaan verenluovutusten kokonaismäärä pienenee (päinvastoin kuin on tavoite). • siirtyminen takaisin aikapalkkaukseen ei nostakaan tuottavuutta entiselleen • tällainen polkuriippuvuus johtaa kummankin osapuolen kannalta epäedulliseen pattitilanteeseen (lock-in) • vaikutus vuotaa muille elämänalueille, kuten perheeseen. Lisäluettavaa Bowles, Samuel: Policies Designed for Self-Interested Citizens May Undermine “The Moral Sentiments”: Evidence from Economic Experiments. Science 320, 20 June 2008. Elster, Jon: Emotions and Economic Theory. Journal of Economic Literature 36(1), March 1998. Ks. EBSCO. Frey, Bruno S.: Tertium Datur: Pricing, Regulating and Intrinsic Motivation. Kyklos 45(2), 1992. Ks. NELLI. Daniel Kahneman, Jack L. Knetsch & Richard H. Thaler: Experimental Tests of the Endowment Effect and the Coase Theorem. Journal of Political Economy (98)6, December 1990. Ks. EBSCO. 6. TAIPUMUKSET, VIRHEET JA HYVÄKSIKÄYTTÖ A. Luontaiset taipumukset Aiemmin tarkasteltuja taipumuksia: • riski-, epävarmuus- , tappio-, epäreiluus-, luovutuskammo • liikadiskonttaus: taipumus diskontata tulevia hyötyjä sitä voimakkaampi, mitä lähempänä ne ovat nykyhetkeä • mentaalibudjetointi. Muita esimerkkejä luontaisista taipumuksista (osittain päällekkäisiä): 1. Vahvistusharha (confirmation bias) • taipumus etsiä omaa käsitystä tukevia näkökohtia • investointilaskelma tehdään tukemaan intuitiota • ostetusta asunnosta nähdään vain hyvät puolet • selityksenä on mm. halu välttää kognitiivista dissonanssia: (epämiellyttävä) ristiriita omien uskomusten ja todellisuuden välillä. 2. Yliluottamusharha (overconfidence bias) ja optimismiharha (optimism bias) • taipumus yliarvioida omia kykyjä ja mahdollisuuksia • vastavihityt eivät usko oman avioliittonsa hajoamiseen. 3. Self-serving bias • taipumus tulkita asioita itselle edullisella tavalla • sijoittaja pitää voittoa omana ansionaan, mutta tappiota muiden syynä. 4. Jälkiviisausharha (hindsight bias) • tuomari pitää vahinkoa todennäköisenä sen jälkeen, kun se on tapahtunut. 5. Kontrolli-illuusio (illusion of control) • lottoaja haluaa valita rivin itse. 6. Uhkapelurin harha (gambler’s fallacy) • kun nopanheitossa on tullut sarja 6 6 6, seuraavan on pakko olla jokin muu numero. B. Prospektiteorian keskeiset elementit Kahnemanin ja Tverskyn prospect theory on varmaankin tunnetuin käyttäytymistaloustieteen malli. Ks. Daniel Kahneman & Amos Tversky: Prospect Theory: An Analysis of Decision under Risk. Econometrica 47(2), March 1979. Ks. JSTOR. Siihen on onnistuttu sisällyttämään useita ihmistaipumuksia. Esimerkkejä prospekteista: • 50 % todennäköisyys voittaa 200, ja 50 % todennäköisyys olla saamatta mitään • 100 % todennäköisyys voittaa 100. Prospektiteorian neljä keskeistä elementtiä: 1. Muutos tärkeämpi kuin taso Ihminen reagoi muutoksiin: huoneen lämpötila 20° tuntuu erilaiselta, kun tulee helteestä tai pakkasesta. Toisaalta ihminen tottuu uuteen lämpötilaan. Tottuminen (habituation) merkitsee, että tulojen kasvu ei välttämättä lisää pysyvästi onnellisuutta (happiness). Kuvio, ks. Richard Layard: Happiness and Public Policy: A Challenge to the Profession. Economic Journal 116, March 2006. Ks. EBSCO. Working Paper-versio. Selityksenä esim. aspiraatiovaikutus. Ihminen asettaa tavoitteen, pyrkii siihen, saavuttaa sen, ja asettaa uuden tavoitteen. Suomalainen populaariesitys onnellisuustutkimuksesta: Kari Nars: Raha ja onni, suom. Juha Peura. Tammi, Helsinki 2006. 2. Muutosten vertaaminen viitekohtiin Referenssikohtia: • vallitseva tila (status quo): kahvimukin omistus (ks. edellä) • historiallinen kauppahinta: asunnosta on ”saatava omansa pois” • tavoitetaso: kultamitali olympialaisissa. 3. Tappiokammo Erilainen suhtautuminen voittoihin ja tappioihin (ks. edellä). 4. Vähenevän rajaherkkyyden laki Lisäneliö pienessä asunnossa tuntuu suuremmalta kuin suuressa. C. Tavoitettavuus, ankkuroituminen ja edustavuus Taipumukset vaikuttavat heuristiikkojen kehittymiseen. Seuraavassa tarkastellaan kolmea paljon tutkittua heuristiikkaa. 1. Tavoitettavuusheuristiikka (availability) Päätös tehdään helposti mieleen tulevan tiedon perusteella. Tavoitettavuutta lisäävät: • äskeisyys: kurssikirjan lukeminen vienee saman verran aikaa kuin edellisen • elävyys (vividness): naapurin talo palaa. Peak-end rule (kirjan s. 51): vaikutelma elokuvasta perustuu sen parhaaseen kohtaan ja sen loppuun. 2. Ankkuroitumisheuristiikka (anchoring) Päätös perustetaan johonkin alkuarvoon tai viitekohtaan. Esim. vallitseva tila (status quo), osakkeen tms. ostohinta, edellisen vuoden budjetti. Huomisen Euribor-korkoa ennustetaan siltä pohjalta, mikä se on tänään. Naiivissa ennusteessa nykyisen tilanteen odotetaan pysyvän ennallaan. Lukinseittimallissa (cobweb model) minkintarhaajat päättävät seuraavan vuoden tuotantomäärän tämän vuoden hintatason perusteella. Tämä johtaa sikasykliin. Esim. korkojen alentuminen vahvistaa kysyntää asuntomarkkinoilla ja nostaa asuntojen hintoja, tarjonta kasvaa viiveellä, tämä alentaa aikanaan hintoja, ja tarjonta sopeutuu jälleen vasta ajan kuluessa. Termi tulee sikataloudesta, jossa on havaittu samanlaista vaihtelua sikojen hinnan ja niiden astutusten välillä. 3. Edustavuusheuristiikka (representativeness) Päätös tehdään muutaman vihjeen (cue) perusteella. Vihjeiden ajatellaan olevan edustavia. Eksperimentti: Matti on valmistumassa ekonomiksi maineikkaasta business schoolista, harrastaa musiikkia ja suunnitteli joskus muusikon uraa. Meneekö hän todennäköisemmin töihin (a) musiikkialalle vai (b) konsulttifirmaan? Base-rate fallacy: vastaaja ei ota huomioon, moniko keskimäärin menee musiikkialalle. D. Virheiden hyväksikäyttö Käyttäytymistaloustieteen tarkastelukaavio: 1) Yksinkertaisetkin nyrkkisäännöt voivat tuottaa erittäin hyviä tuloksia. Esim. take the best -heuristiikka. John M.C. Hutchinson & Gerd Gigerenzer: Simple heuristics and rules of thumb: Where psychologists and behavioural biologists might meet. Behavioural Processes 69(2), May 2005. Ks. SCIENCEDIRECT. Koehenkilön on vastattava, kumpi satunnaisesti annetusta kahdesta kaupungista on asukasluvultaan suurempi: • 83 Saksan kaupunkia • 9 ”vihjettä” (cues), esim. kaupungissa on yliopisto. Ohjeet: • ajattele yhtä annetuista vihjeestä, ja vastaa sen perusteella • jos eroa ei ole, ajattele toista vihjettä, ja unohda ensimmäinen, jne. • arvaa, jos vihjeet loppuvat. 2) Toisaalta heuristiikat aiheuttavat virheitä (anomalioita, paradokseja, illuusioita, harhoja). 3) Muut ihmiset käyttävät virheitä hyväksi. 4) Toisaalta rationaalinen toimija pyrkii oppimaan virheistä. Esimerkkejä virheiden hyväksikäytöstä: • 9:ään päättyvät hinnat (odd pricing): 1,99 € on oikeastaan 2 €, josta saa sentin alennusta. Ks. Robert M. Schindler & Patrick N. Kirby: Patterns of Rightmost Digits Used in Advertised Prices: Implications for Nine-Ending Effects. Journal of Consumer Research 24(2), September 1997. Ks. NELLI. • ”kolme kahden hinnalla” • palautusoikeus • koekäyttö • sisäänvetoartikkelit • työnantaja raamittaa tulospalkkauksen ”voitoksi” eikä ”tappioksi”. Julkisen vallan toimia: 1. Verotuksen painopiste välillisessä verotuksessa Esimerkki fiskaalisen illuusion hyväksikäytöstä. Fiskaaliset illuusiot ovat systemaattisia virheitä, joita esiintyy ihmisten arvioidessa julkisten tulojen ja menojen määriä sekä niiden vaikutuksia omaan hyvinvointiin. 2. Reaalipalkkoja alennetaan rahapolitiikalla 3. Default-säännökset Työnantajan on pidätettävä palkasta eläkevakuutusmaksu, ellei työntekijä toisin ilmoita. 4. Shokkikampanjat Lisäluettavaa Hirvonen, Tatu & Esa Mangeloja: You will find a fortune, but not the fortune you seek – on income and happiness. Working Paper 295/2005, Jyväskylän yliopiston taloustieteiden tiedekunta. Tutkimuksessa käytetty World Values Survey -aineisto on saatavana Yhteiskuntatieteellisestä tietoarkistosta. Layard, Richard: Happiness: Has Social Science A Clue? . Lionel Robbins Memorial Lectures, London School of Economics 2003. Onnellisuuspoliittinen manifesti. WWF, Helsinki 2010. Sewell, Martin: Behavioural Finance. Verkkosivuilla on luettelo (erityisesti rahoitusmarkkinoilla esiintyvistä) anomalioista sekä hyviä kirjallisuusviitteitä kustakin. Tversky, Amos & Daniel Kahneman: Judgment under Uncertainty: Heuristics and Biases. Science 185, 1974. Julkaistu myös kirjassa Judgment under Uncertainty: Heuristics and Biases, toim. Daniel Kahneman, Paul Slovic & Amos Tversky. Cambridge University Press, Cambridge 1982, sekä kirjassa Behavioral Finance, Vol. I, toim. Hersh Shefrin. Edward Elgar, Cheltenham 2001. 7. SOSIAALINEN KANSSAKÄYMINEN A. Atomismi ja yhteisöllisyys Ihmisten välisen kanssakäymisen piirteitä taloustieteessä ovat usein: • atomistisuus: vuorovaikutus tapahtuu markkinoiden tms. välityksellä • kasvottomuus: esim. sopimusosapuolen henkilöllä ei ole merkitystä • itsekkyys: omaneduntavoittelu voi johtaa tehokkuuteen tahattomana tuloksena • välineellisyys: esim. lahjan saaja on vain väline mielihyvän tavoittelussa. Todellisuudessa ihmisten väliselle vuorovaikutukselle on ominaista empatia, yhteisöllisyys, yhteenkuuluvuus, solidaarisuus jne. Esimerkiksi: • kuluttajan halu kerskakulutukseen riippuu muiden kulutuksesta • veronkierron yleistyminen johtaa tartuntaan • monopolin boikotointi riippuu sen (kuvitelluista) voitoista • ulkoistamisen, irtisanomisen tms. hyväksyntä riippuu yrityksen motiiveista • ultimatum-pelissä jakoehdotus vaikuttaa jaon hyväksymiseen. Ultimatum-pelieksperimentti (ks. edellä): Kahden pelaajan on jaettava 100 euroa (kolikkoa) keskenään: • pelaaja 1 tarjoaa jakoa • pelaaja 2 hyväksyy (ja saa osuutensa) tai hylkää (jolloin kumpikaan ei saa mitään) • homo oeconomicus -ennuste: pelaaja 1:n kannattaa ehdottaa jakoa 99–1 ja pelaaja 2:n hyväksyä se. Pelaaja 2 ottaa euron todennäköisemmin silloin, kun jaettava summa on 2 euroa. B. Ihmisten väliset suhteet Esimerkkejä suhteisiin vaikuttavista tekijöistä: 1. Toisen ajatukset Esim. liikennerikkomuksissa. 2. Toisen samankaltaisuus Luottamussiirrossa (trust transfer) tavarat jätetään ulkomaisella uimarannalla toisen suomalaisen vahdittaviksi. 3. Toisen fyysinen läheisyys Trolley Dilemma: junavaunu syöksyy kohti viittä rautatietyöntekijää, etkä pysty huutamalla varoittamaan heitä; miten sinun pitäisi toimia näissä kahdessa tilanteessa? Artikkelista Jonathan D. Cohen: The Vulcanization of the Human Brain: A Neural Perspective on Interactions Between Cognition and Emotion. Journal of Economic Perspectives 19(4), Fall 2005. Informaatioteknologia ja digitaalinen tiedonsiirto mahdollistavat etäisyyden kasvun. 4. Toisen tuttuus Työntekijän irtisanominen pikkufirmassa on ikävämpää kuin MNE:ssä. Toiminnon ulkoistaminen vähentää anteeksiantavuutta (forgiveness). 5. Toisen varallisuustaso Palkankorotus ei lisää koettua onnellisuutta, jos muut saavat vielä suuremman palkankorotuksen. 6. Toisen reiluus Ihmisellä on luontainen epäreiluuskammo (unfairness aversion). Reiluutta on kahdenlaista: • sääntöjä sovelletaan yhtäläisesti kaikkiin (justice, ”oikeuden mukaisuus”) • sääntöjen soveltamisen tulokset ovat kohtuullisia (equity). Epäreiluuskammo on yksi selitys sopimusehtojen sovitteluun. C. Vastavuoroisuus Yhtenä selityksenä em. vaikutuksiin on ihmisen luontainen taipumumus: • noudattaa vastavuoroisuutta (reciprocity) • vastata samalla mitalla (tit-for-tat). Taipumus on yksilölle usein epäedullinen suuressa yhteiskunnassa. Vastavuoroisuusheuristiikka toimii, kun ryhmä on pieni ja suhteet toistuvia. Esim. julkishyödyke-eksperimentti (public good experiment), ks. David M. Messick: Alternative Logics for Decision Making in Social Settings. Journal of Economic Behavior and Organization 39(1), May 1999. Ks. SCIENCEDIRECT. • 43 koehenkilölle annettiin kirjekuori • jos rahaa tuli yhteensä vähintään 250 guldenia, jokainen sai pelinjärjestäjältä 10 guldenia • monet antoivat hiukan enemmän kuin osuutensa (250/43=5,82). Esimerkkejä vastavuoroisuudesta: • lahjanvaihto (gift exchange): työntekijä saa lahjan työnantajalta, tuntee kiitollisuutta, ja lisää työtehoaan • broken window theory: kun lähiössä yksi ikkuna rikotaan eikä sitä korjata, pian toinenkin rikotaan. D. Sosiaalinen pääoma Tarkoituksenmukaiset heuristiikat (säännöt) lisäävät yksilön menestymistä. Yhteisössä sääntöjen tulisi olla toimivia kokonaisuutena. Esim. lainkäyttöalue, kunta, yritys, yhdistys, asuinalue. Pareto-kriteerin mukaan tehokkuus vallitsee, kun kaikki mahdollisuudet muuttaa sopimus- tms. suhteiden yksityiskohtia kaikkien hyväksymällä tavalla on käytetty loppuun. Tehokkuuteen pääsemistä haittaavat toimijoiden puutteellinen: • tietämys muiden noudattamista säännöistä • kyky ymmärtää muiden sääntöjä • kannustin muuttaa omia sääntöjä. Yhteisölle arvokasta sääntövarantoa voidaan kutsua sosiaaliseksi pääomaksi. Usein puhutaan kulttuurista, yhteishengestä tms. Sosiaalisen pääoman piirteitä: • liittyy aina ihmisten välisiin suhteisiin • ilmenee usein verkostoina ja ”suhteina” • juurtunut kyseiseen yhteisöön (embeddedness) • vaikea siirtää toiseen yhteisöön. • vahvistaa keskinäistä luottamusta • vähentää markkinahäiriöitä (ulkoiset vaikutukset, tiedon salaaminen ym.) Sosiaalinen pääoma ei kulu käytössä, vaan päinvastoin rapautuu jäädessään käyttämättä. Sosiaalinen pääoma saattaa olla: • haitallinen ulkopuolisille • kilpailunrajoite • este innovaatioille. Yritykselle tarkoituksenmukainen sääntöjärjestelmä (yrityskulttuuri) voi olla korvaamaton kilpailuetu ja kyvykkyys (capability). Lisäluettavaa Camerer, Colin F.: Dictator, Ultimatum, and Trust Games. Kirjassa Behavioral Game Theory. Experiments in Strategic Interaction. Russell Sage Foundation 2003. Coleman, James S. (1988): Social Capital in the Creation of Human Capital. American Journal of Sociology 94 Supplement. Keskinen, Jarkko & Kari Teräs: Sosiaalinen pääoma ja luottamus - miten tehdä näkymätön voimavara näkyväksi? Kirjassa Luottamus, pääoma, historia, toim. Jarkko Keskinen & Kari Teräs. Turun historiallinen yhdistys, Turku 2008. Kreps, David M.: Corporate Culture and Economic Theory. Kirjassa Perspectives on Positive Political Economy, toim. J. Alt & K. Shepsle Cambridge University Press, New York 1990. Ostrom, Elinor: Social Capital: A Fad or a Fundamental Concept. Kirjassa Social Capital. A Multifaceted Perspective, toim. Partha Dasgupta & Ismail Serageldin. World Bank, Washington, D. C. 1999. Home | |
 |
