Logo
Pääkuva
Actual
 
O HOME PAGE OF MARTTI VIHANTO
 
LUENTOMONISTE "SUOMEN TALOUDEN RAKENNE JA KEHITYS" 2015
 
HUOM. Opettaja vaihtuu lukuvuonna 2016-17


Opintojakson tavoitteet

• saada yleiskuvaa Suomen kokonaistaloudesta
• saada tuntumaa viimeaikaiseen suhdannekehitykseen
• oppia keskeisten makrotalousmuuttujien määritelmät
• tuntea muuttujien kuvaajat 1980-luvun lopulta lähtien
• saada käsitystä instituutioiden merkityksestä talouden rakenteen ja kehityksen taustalla
• herättää kiinnostusta ajankohtaiseen talouskeskusteluun


Luentokurssin sisältö

1. Kansantalouden tilinpito
Kokonaistuotannon rakenne. Brutto ja netto.
2. Bruttokansantuotelukujen käyttö
BKT-lukuja. Kansantuotelaskelmien rajoitteet. Kokonaishyvinvoinnin mittaus.
3. Kotitalouksien kulutus, säästäminen ja velka
Kulutukseen vaikuttavia tekijöitä. Kotitalouksien velkaantuminen.
4. Työvoima ja työttömyys
Työvoimalukuja. Työttömyyden mittaaminen. Työmarkkinoiden tunnuslukuja. Työttömyyden rakenne ja kesto.
5. Hintataso, inflaatio ja palkat
Hintaindeksit. Phillipsin käyrä. Psykologiset tekijät. Palkat ja tuottavuus.
6. Korot, raha ja Euroopan rahaliitto
Korot. Raha ja keskuspankki. Talous- ja rahaliiton periaatteita.


Keskeiset kuvaajat on merkitty kahdella tähdellä **


Kirjallisuus lukuvuonna 2015-16

Sixten Korkman: Talous ja utopia. Docendo, Jyväskylä 2012 (tai uudempi)

Verkkomateriaali:
• Mika Sainio & Paula Koistinen-Jokiniemi: Kansantalouden tilinpito uudelle vuosikymmenelle. Kansantaloudellinen aikakauskirja 1/2014, s. 391‒405.
• Johanna Alatalo & Tallamaria Maunu. Mitä työmarkkinoilla tapahtui vuonna 2014? Työpoliittinen Aikakauskirja 1/2015, s. 47‒57.
• Suomen Pankin rahoitusjärjestelmän vakaus -julkaisu. Luetaan osat Vakausarvio sekä Talous- ja luottosuhdanteisiin liittyvät vakausuhat. Euro & talous 2/2015, s. 1‒36.
Valtiovarainministeriön taloudellinen katsaus. Luku 2 Talouspolitiikka ja julkinen talous. Helsinki 2015, s. 61‒90.
• Martti Vihanto: Pankit, luottopäätöksenteko ja pankkivalvonta. Luku 24 verkko-oppikirjassa Instituutiotaloustieteen perusteet.


Internetissä olevia kuvioita

Elinkeinoelämän Tutkimuslaitos ETLA http://www.etla.fi
> ennusteet > suhdannekuviot

Euroopan keskuspankki https://https://www.ecb.europa.eu
> Statistics > Monetary and financial statistics

Finanssialan Keskusliitto FK http://www.fkl.fi
> tilastot

Findikaattori http://www.findikaattori.fi

Kansaneläkelaitos Kela http://www.kela.fi
> tietoa Kelasta > tilastot

Kuntaliitto http://www.kunnat.net
> tietopankit ja tuotteet > tilastot

Suomen Pankki http://www.suomenpankki.fi
> tilastot (erityisesti kuviopankki)

Tilastokeskus http://www.stat.fi

Tulli http://www.tulli.fi
> ulkomaankauppatilastot

Työ- ja elinkeinoministeriö http://www.tem.fi
> työ > työnvälitystilasto

Valtion raportointipalvelu Netra http://www.netra.fi
> valtiontalouden kuukausitiedote

Valtion taloudellinen tutkimuskeskus VATT
http://www.vatt.fi
> julkaisut > talouden rakenteet


1. Kansantalouden tilinpito

A. Kokonaistuotannon rakenne

Bruttokansantuote (gross domestic product) on Suomen alueella syntynyt kokonaistuotannon arvo
• BKT (GDP) mittaa taloudellisen toiminnan kokonaislaajuutta
• se voidaan jakaa osiin tavaroiden ja palvelujen tuottajien tai käyttäjien mukaan
• teollisuustuotanto (toimiala-luokituksen pääluokka C), ks. VATTin kuvio, dia 3.

Loppukäytön jaottelu
• yksityiset kulutusmenot (kotitaloudet)
• julkiset kulutusmenot (valtio, kunnat ja sosiaaliturvarahastot): yksilölliset (esim. sairaalahoito) + kollektiiviset (esim. maanpuolustus)
• yksityinen ja julkinen kiinteän pääoman bruttomuodostus (käytössä yli vuoden): rakennukset, laitteet, tietokoneohjelmistot tms.
• varastojen kasvu (vastaa yritysten kirjanpidon käyttöomaisuutta)
• tavaroiden ja palvelujen vienti
• (miinusmerkkisenä) tavaroiden ja palvelujen tuonti.

Julkiset kulutus- ja investointimenot (= julkinen kysyntä, makromalleissa G) eivät sisällä kansaneläkkeitä tms. tulonsiirtoja.

Kiinteän pääoman bruttomuodostuksen ja varastojen muutosten summaa kutsutaan bruttoinvestoinneiksi (= investointikysyntä, makromalleissa I).

Tilinpitoon jää tilastollisia eroja.

Tilastoinnissa esiin tulevia kysymyksiä (ks. lukemisto)
• onko valtion tai kunnan omistaman yhtiön tuotanto (arvonlisäys) yksityistä vai julkista
• minkä maiden vientiin ja tuontiin välityskauppa lasketaan
• lasketaanko yritysten tutkimus- ja kehittämistoiminnan menot pääomanmuodostukseen.

Kokonaistarjonnan ja kokonaiskysynnän identiteetti voidaan esittää huoltotaseena, ks. Tilastokeskuksen taulukko.

Ennakkotieto*

Kokonaistaloutta mitataan myös bruttokansantulon avulla
• BKTL (GNI tai GNP) on Suomen kansallisten talousyksiköiden saamat tuotannontekijä- ja omaisuustulot
• palkat, palkkiot, työnantajan sosiaaliturvamaksut ja toimintaylijäämä.

Euroopan unionissa kunkin maan maksuosuus (jäsenmaksu) perustuu osittain bruttokansantuloon.

Kansantulo ja kansantuote ovat suljetussa taloudessa yhtä suuret (paitsi tilastollinen ero).

Suomessa on käytössä EKT 2010 (Euroopan kansantalouden tilinpito) = ESA 2010 (European System of Accounts), otettu käyttöön 2014.

Se perustuu SNA 2008 (System of National Accounts) -järjestelmään (YK:n standardi).

B. Brutto ja netto

Investointi lisää BKT:tä yhtä paljon riippumatta, saadaanko sillä koskaan tuotetuksi kulutushyödykkeitä (kotimaahan tai vientiin)
• ongelma voidaan korjata vähentämällä BKT:stä kiinteän pääoman tekninen ja taloudellinen kuluminen (poistot)
• NKT = BKT ‒ poistot
• kiinteän pääoman nettomuodostus (= bruttomuodostus ‒ poistot) = kiinteän pääoman määrän (pääomakannan) muutos.

Oletetaan, että
• yrityksen tietokoneohjelmisto käy vanhentuneeksi ja sen arvo alenee vuoden aikana 100 €
• rakennusyhtiö rakennuttaa asuintalon (uudisrakentaminen) 200 €
• tulva tuhoaa sillan 300 € ja valtio rakentaa uuden tilalle 300 €
• tulipalo tuhoaa tehtaan 400 €

Esimerkissä
• bruttopääomanmuodostus = 0 + 200 + 300 + 0 = 500
• nettopääomanmuodostus = −100 + 200 + 0 − 400 = −300
• erotus (poistot) = 100 + 300 + 400 = 800

Johtopäätös: BKT kuvaa kokonaistuotantoa yhtenä vuotena, ja NKT ottaa huomioon kulutusmahdollisuudet pidemmällä aikavälillä.

Investointiaste (bruttoinvestointien suhde bruttokansantuotteeseen) 1985−, ks. VATTin kuvio**, dia 15
• tasosiirtymä 1990-luvun alussa johtuu mm. rahoitusmarkkinoiden vapautumisesta, joka nosti pääoman tuottovaatimusta
• tämä ei välttämättä tarkoita kulutusmahdollisuuksien vähenemistä.


4.11.2015:

2. Bruttokansantuotelukujen käyttö

A. BKT-lukuja

Markkina- ja perushintainen
• markkinahintaisessa bruttokansantuotteessa on ALV ym. tuoteverot mukana
• perushintaisessa bruttokansantuotteessa on maataloustuet ym. tuotetukipalkkiot mukana.

Käypä- ja kiinteähintainen
• kiinteähintaisissa luvuissa inflaation vaikutus on poistettu BKT-deflaattorilla
• puhutaan myös reaalisesta BKT:stä ja BKT:n määrästä tai volyymista.

Aikasarjoja
• BKT:n määrä ja määrä per capita (indeksi) 1900–, ks. SP:n kuvio
• BKT:n määrä vuosineljänneksittäin (mrd. euroa 2010 hintoihin), ks. Tilastokeskuksen kuvio
• BKT:n määrän muutos (%) 1985– (”talouskasvu”), ks. ETLAn kuvio**
• tuotannon suhdannekuvaaja kuukausittain: saadaan lasketuksi nopeammin ja tarkentuu BKT:ksi, ks. Tilastokeskuksen kuvio.

Taantuma (recession) on tapana määritellä tilanteeksi, jossa BKT on supistunut vähintään kahtena peräkkäisenä vuosineljänneksenä.

B. Kansantuotelaskelmien rajoitteet

BKT kuvaa maan talouden laajuutta ja merkitystä kansainvälisessä taloudessa.

BKT:tä käytetään talouden tunnusluvuissa, esim. investointiaste (bruttoinvestoinnit/BKT).

BKT ei ole välttämättä sinänsä kiinnostava suure, mutta se korreloi muiden ilmiöiden kanssa
• oman yrityksen liikevaihto
• työttömyysaste, ks. Kuntaliiton kuvio, liite 1, dia 2
• valtion ja kuntien verotulot
• aineellinen elintaso.

Okunin laki kuvaa BKT:n kasvuvauhdin ja työttömyyden välistä käänteistä riippuvuutta
• yhdessä muotoilussa työttömyysmuuttujana on työttömyysasteen muutos %-yksiköissä: esim. kun työttömyysaste kohoaa 7:stä 8:aan, muuttuja saa arvon +1
• ks. kuviot**.

C. Kokonaishyvinvoinnin mittaus

BKT on vain erittäin karkea hyvinvointimittari
• siinä ei oteta huomioon pääoman kulumista
• siihen ei lasketa kotitaloustuotantoa
• se ei kerro tulojen jakautumisesta, esim. suurituloisimman tulokymmenyksen tulo-osuus.

11.11.2015:

Kulutuskaan ei välttämättä osoita hyvinvointia
• sen tuottama onnellisuus riippuu, suuriko se on ollut aikaisemmin itsellä, ja suuriko se on tällä hetkellä muilla.

Yksi hyvinvointia mittaava muuttuja on aidon kehityksen mittari Genuine Progress Indicator (GPI).

Suomen BKT:n ja GPI:n kehitys 1945‒2012, tuhatta euroa asukasta kohti vuoden 2000 hinnoin, ks. Hoffrén & Vatanen, kuvio 1.

Luettavaa

Hoffrén, Jukka & Eero Vatanen: Suomen maakuntien taloudellisen kehityksen seuranta 1960-2012: Aidon kehityksen indikaattori (GPI). TEM raportteja 17/2014, Helsinki.

Ilmakunnas, Pekka: Talouskasvu, työttömyys ja työpaikkojen syntyminen ja häviäminen. Julkaisussa Hyvinvointi ja työmarkkinoiden eriytyminen, toim. Reino Hjerppe & Heikki Räisänen. VATT julkaisuja 40, Helsinki 2004. - Tarkastelee Okunin lakia.

Pohjola, Matti: Kansantuote, hyvinvointi ja kestävä kehitys. Kansantaloudellinen aikakauskirja 107(1), 2011.

Stutzer, Alois & Bruno S. Frey: Recent Advances in the Economics of Individual Subjective Well-Being. Social Research 77(2), 2010.


3. Kotitalouksien kulutus, säästäminen ja velka

A. Kulutukseen vaikuttavia tekijöitä

Kulutukseen ja samalla säästämiseen vaikuttavat
• (verojen ja tulonsiirtojen jälkeen) käytettävissä olevat tulot (virtasuure)
• nettovarallisuus (varantosuure)
• talletusten ja muiden finanssi- eli rahoitusinvestointien tuotto
• tulevaisuuden odotukset: kuluttajien luottamusindikaattori, ks. Tilastokeskuksen kuvio
• julkinen eläke- ym. sosiaaliturva
• jne.

Kuluttajien luottamusindikaattori on osa kuluttajabarometria
• Tilastokeskus laatii kuukausittain puhelinhaastattelujen pohjalta
• siinä tutkitaan kuluttajien käsityksiä oman taloutensa ja Suomen kokonaistalouden kehityksestä
• myönteisten ja kielteisten vastausten perusteella lasketaan saldoluku (–100…+100).

Kotitalouksien säästämisaste (säästäminen käytettävissä olevista tuloista), ks. ETLAn kuvio** (virtasuure).

1980-luvun lopun ”kulutusjuhla”
• noususuhdanteessa velkaa uskalletaan ottaa, mutta sitä on myös maksettava takaisin (”pakkosäästäminen”).

B. Kotitalouksien velkaantuminen

Kotitalouksien velkaantumisaste (lainojen suhde käytettävissä oleviin vuosituloihin) 1985‒, ks. Findikaattorin kuvio** (varantosuure).

Säästämisen kasvu vaikuttaa velkaantumiseen eri tavalla riippuen, käytetäänkö varat esim. rahoitusinvestointeihin vai velkojen lyhentämiseen.

Kotitalouksien korkomenot käytettävistä olevista tuloista, ks. Suomen Pankin vakausjulkaisu Euro & talous 2/2013, kuvio 7.

Korkorasitus, kun mukaan otetaan vain velkaantuneet, ks. Euro & talous 2/2015, s. 19.

Velka on aina riski, joka voi toteutuessaan johtaa myös kokonaistalouden häiriöihin
• esim. asuntolainan viitekoron kohoaminen
• maksuvaralaskelman luvut perustuvat Nordea Pankin asuntolainalaskuriin.

Asuntolaina 100 000 €, laina-aika 20 vuotta
• aluksi i = 5 % (viitekorko 2 % + korkomarginaali 3 %), jolloin kiinteä tasaerä kuukaudessa on 660 €
• sitten viitekorko kohoaa inflaation vuoksi 1 %-yksikön ja nimellispalkka 1 %:n
• kun i = 6 %, kuukausierä on 716 € eli se kasvaa 8,5 %
• myös asunnon hinta saattaa nousta 1 %, mutta arvonnousu ei ole likvidiä.

Inflaation kiihtyminen vaikeuttaa siis velallisen asemaa, vaikka reaalikorko ja reaalipalkka pysyisivät ennallaan
• asema helpottuu, jos reaalikorko alenee korkosääntelyn seurauksena, ks. SP:n kuvio, erityisesti 1980-luku.

Rahoitusjärjestelmän vakautta uhkaavia tekijöitä velan määrän kasvutrendin lisäksi
• velka on jakautunut epätasaisesti, ks. lukemisto
• yli puolella ensiasunnon ostajista on asuntolainan osuus asunnon arvosta (luototussuhde) yli 90 %.


4. Työvoima ja työttömyys

A. Työvoimalukuja

Työvoimatase vuonna 2014 keskimäärin työvoimatutkimuksen mukaan, ks. Työpoliittinen aikakauskirja
• työikäinen väestö (15–74-vuotiaat) 4,1 milj.
• työllinen työvoima eli työllisyys 2,4 milj.
• työtön työvoima eli työttömyys 0,23 milj.
• (väestölaskennan mukaan väestö 5,5 milj. vuoden 2014 lopussa).

Työvoima on fysiikasta lainattu termi, joka saattaa harhauttaa unohtamaan työntekijöiden tunteet
• esim. reiluus: palkankorotusta arvioidaan sen perusteella, suuriko se on suhteessa vanhaan palkkaan ja muiden palkkoihin (Rees 1993).

18.11.2015:

B. Työttömyyden mittaaminen

Työvoimatutkimus 232 000

Tilastokeskus laatii haastattelujen avulla EU-kriteerejä käyttäen.

Työttömän on
• oltava vailla työtä
• etsittävä aktiivisesti työtä, ks. haastattelulomake s. 38
• oltava työhön käytettävissä.

Myös ehdot täyttävät opiskelijat ja toistaiseksi lomautetut sisältyvät tilastoon.

Henkilö tilastoidaan työlliseksi, jos hän on tehnyt tutkimusviikolla työtä vähintään tunnin.

Työnvälitystilasto 326 000

Työ- ja elinkeinoministeriö laatii TE-toimistojen toiminnan yhteydessä.

Työttömäksi työnhakijaksi ilmoittautuminen on edellytys työttömyyspäivärahan ja työmarkkinatuen saamiseksi.

Lukujen vertailu
• työvoimatutkimus antaa pienempiä lukuja
• erään otostutkimuksen mukaan (Sihto & Myrskylä 2000) vain 40 % otoksessa olleista työttömistä oli molemmissa tilastoissa.

C. Työmarkkinoiden tunnuslukuja

Työvoimaosuus (labor force participation rate) = työvoima / työikäinen väestö = 65 %
• ks. Työpoliittinen aikakauskirja**, kuvio 1
• työvoiman lannistusvaikutus (discouraged worker effect): työvoimaosuus alenee, kun työttömyys kasvaa, ks. kuvio
• tämä johtaa piilotyöttömyyteen (hidden unemployment).

Työttömyysaste = työttömät / työvoima = 8,7 %
• ks. kuvio**
• hystereesi havaittavissa (fysiikassa vaikutuksen jatkuminen sen jälkeen, kun vaikutuksen aiheuttama voima ei enää kohdistu kappaleeseen)
• kausivaihtelu, ks. Tilastokeskuksen kuvio.

Työllisyysaste = työlliset / 15–64-vuotiaat = 70 %

Avoimien työpaikkojen aste (vacancy rate) = avoimet työpaikat työnvälityksessä / työvoima
• UV- eli Beveridge-käyrän mukaan se on käänteisessä suhteessa työttömyysasteeseen, ks. VATTin kuvio**, dia 17
• käyrän siirtyminen viittaa luonnollisen (oik. luontaisen) työttömyysasteen (natural rate of unemployment) muutokseen.

Taloudellinen huoltosuhde (economic dependency ratio) = työttömät + työvoiman ulkopuolella olevat / työlliset = 137 (2013)
• ks. Tilastokeskuksen kuvio**
• työvoiman määrittely erilainen kuin edellä.

Väestöllinen huoltosuhde = lapset + vanhuuseläkeikäiset / 15–64-vuotiaat = 56

Syitä siihen, että työn kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa
• kitkatyöttömyys (frictional unemployment), esim. sopimuskumppanin etsimiseen kuluu aikansa
• rakennetyöttömyys (structural unemployment), esim. työnhakijat ja työpaikat ovat eri paikkakunnilla
• työsopimusten sääntely (regulation of labor contracts), esim. työehtosopimusten yleissitovuus ja siihen liittyvät vähimmäispalkat rajoittavat sopimusvapautta.

25.11.2015:

D. Työttömyyden rakenne ja kesto

Työttömyydestä saadaan tarkempaa tietoa, kun työttömyysaste lasketaan
• ikäryhmittäin
• koulutuksen mukaan
• alueittain, ks. VATTin kuvio, dia 16.

Erot ryhmien työttömyysriskissä johtavat siihen, että
• esim. vientikysynnän supistumisen vaikutukset työttömyyden tasoon riippuvat, mihin ryhmään se kohdistuu eniten
• työvoiman rakenteen muutokset yksin vaikuttavat työttömyyden tasoon.

Työttömyys voi kasvaa, vaikka työttömäksi tulevien määrä pysyy ennallaan, jos työttömyyden kesto pitenee
• työvoimapoliittisten toimien tarve on erilainen
• esimerkki valaiskoon asiaa.

Työttömyysaste on kummassakin seuraavassa tapauksessa 10 % (työvoima 100 henkeä)
• 10 henkeä koko vuoden työttömänä
• 100 henkeä noin kuukauden työttömänä.

Työttömyyden kestoa mittaavia muuttujia
• työttömyyden keskimääräinen kesto** (48 viikkoa)
• päättyneiden työttömyysjaksojen keskimääräinen kesto (19 viikkoa)
• ks. VATTin kuvio, dia 14.

Pitkäaikaistyötön on yli vuoden yhtäjaksoisesti työttömänä ollut työtön työnhakija.
• määrä noin 90 000 henkeä, ks. Findikaattorin kuvio
• osuus työttömistä 39 %.

Perinteiset mittarit kuvaavat huonosti tilanteita, joissa työntekijä
• on lyhyitä aikoja mutta toistuvasti työttömänä
• tekee osapäivätyötä vaikka haluaisi kokopäivätyön
• toimii tosiasiassa yksinyrittäjänä, joka kokoaa toimeentulon pienistä osista ja kantaa yrittäjäriskin.

Rinnasteiset pitkäaikaistyöttömät eli toistuvaistyöttömät: työttömät työnhakijat, jotka ovat olleet viimeisten 16 kuukauden aikana yhteensä vähintään 12 kuukautta työttömänä työnhakijana.

Luettavaa

Heinonen, Elisabet ym.: Työvoimapolitiikan perusteet. Julkaisussa Mitä on työvoimapolitiikka. VATT-julkaisuja 38, 2004.

Jauhiainen, Signe & Juha Rantala: Ikääntyvien työttömyys ja työttömyysputki: katsaus viimeaikaiseen kehitykseen. Eläketurvakeskuksen raportteja 03/2011.

Rees, Albert: The Role of Fairness in Wage Determination. Journal of Labor Economics 11(1), 1993.

Sihto, Matti & Mikko Myrskylä: Erilaisia työttömiä erilaisissa tilastoissa. Kansantaloudellinen aikakauskirja 4/2000.

Vartiainen, Juhana: Miksi ja miten Pohjolan työmarkkinainstituutiot muuttuvat? Kansantaloudellinen aikakauskirja 4/2011.


5. Hintataso, inflaatio ja palkat

A. Hintaindeksit

Hintaindeksi kuvaa indeksiin valittujen hyödykkeiden tai tuotannontekijöiden yleistä tai keskimääräistä hintatasoa.

Se laaditaan valitsemalla edustava hyödykekori, hyödykkeiden painot ja perusvuosi (tavallisesti 100).

Hintaindeksejä
• euroalueen yhdenmukaistettu kuluttajahintaindeksi YKHI (harmonised index of consumer prices), ks. SP:n kuvio (saat aikasarjan vuodesta 1990 päivitä-painikkeella)
• elinkustannusindeksi: pidempi aikasarja, jonka laskentaperusteet ovat aika ajoin muuttuneet
• bruttokansantuotteen hintaindeksi eli BKT-deflaattori
• pohjahintaindeksi: mittaa pohjainflaatiota (core inflation), josta on poistettu erityisesti elintarvikkeiden hintojen (kausivaihtelu) ja energian hintojen (voimakas vaihtelu) häiritsevä vaikutus
• tuottajahintaindeksit: esim. tukku- ja vientihintaindeksi
• asuntojen, energian, alkoholijuomien jne. hintaindeksit.

Rahan ostovoiman muutoksia, eli inflaatiota ja deflaatiota, mitataan yleensä kuluttajahintaindeksillä, ks. Findikaattorin kuvio**
• Maastrichtin sopimus voimaan 1993, ks. myöhemmin
• energian ja elintarvikkeiden hinnoissa voimakasta vaihtelua 2008‒09
• öljyn tuontihinnat, ks. Tilastokeskuksen kuvio
• raakaöljyn reaalihinta 1945‒, ks. SP:n kuvio.

B. Phillipsin käyrä

Oletetaan, että työntekijä
• asettaa työsopimusneuvottelun (tai ammattijärjestö työehtosopimusneuvottelun) tavoitteeksi tietyn reaalipalkan seuraavalle sopimuskaudelle (seuraava vuosi)
• muodostaa käsityksen sopimuskauden inflaatiosta tekemällä naiivin ennusteen: inflaatio tulee olemaan sama kuin tänä vuonna
• ei omaa tietoa ja taitoa tehdä sofistikoidumpaa ennustetta.

Reaalipalkkojen voi silloin odottaa olevan alhaisempia kiihtyvän kuin tasaisen inflaation oloissa
• inflaation ennustevirhe = toteutunut inflaatio ‒ odotettu inflaatio > 0
• työntekijät erehtyvät hyväksymään liian alhaisia nimellispalkkoja
• nimellispalkat eivät pysy inflaation perässä
• alhainen reaalipalkka lisää työvoiman kysyntää ja (olettaen tarjonnan pysyvän ennallaan) vähentää työttömyyttä.

Phillipsin käyrä kuvaa inflaation ja työttömyyden välistä suhdetta
• mallin perusmuodossa (inflaatio ja työttömyys) korrelaatiota ei ole kuin sattumalta
• odotuksilla laajennetussa muodossa (expectations-augmented Phillips curve) (inflaation ennustevirhe ja työttömyys) korrelaatio on havaittavissa, ks. kuviot**
• kulmakerroin kuvaa uhraussuhdetta (sacrifice ratio): montako %-yksikköä työttömyysasteen on kasvettava, jotta inflaatio saadaan hidastumaan 1 %-yksiköllä.

Käyrän etäisyys origosta kuvaa luonnollisen työttömyysasteen tasoa
• non-accelerating inflation rate of unemployment (NAIRU)
• luonnollisen työttömyysasteen muuttuminen siirtää käyrää.

A. W. Phillipsin tutkimuksessa (1958) muuttujana oli nimellispalkkojen muutosvauhti.

C. Psykologiset tekijät

Esimerkkejä käyttäytymisessä havaituista säännönmukaisuuksista, ks. www.behaviouralfinance.net
(1) saatavuusvaikutus (availability effect): taipumus perustaa arvio tai päätös helposti mieleen tulevaan tietoon
(2) kehystysvaikutus (framing effect): taipumus antaa sen vaikuttaa päätökseen, miten päätöstilanne on esitetty
(3) edustavuusvaikutus (representativeness effect): taipumus tehdä arvio tai päätös muutaman vihjeen perusteella.

(1) Suojautuminen inflaatiolta vähenee, kun hintataso pysyy pitkään vakaana
• tehdään pitkäaikaisia pankkitalletuksia kiinteällä korolla
• otetaan maksukykyyn nähden ylisuuria asuntolainoja, ks. edellä.

(2) Palkankorotus tuntuu suuremmalta nopean kuin hitaan inflaation oloissa, vaikka reaalipalkan muutos olisi kummassakin sama
• reaalipalkka nousee kummassakin tapauksessa yhtä paljon: (a) inflaatio on 3 % ja nimellispalkka nousee 5 % ja (b) deflaatio on 3 % ja nimellispalkka alenee 1 %
• kysymys on rahailluusiosta (money illusion): taipumus pitää nimellistä suuretta reaalisena
• 5 %:n nimellispalkan alentaminen tuntuu epäreilummalta 0 %:n inflaatiossa kuin nimellispalkan pitäminen ennallaan 5 %:n inflaatiossa.

2.12.2015:

Pääjohtaja Erkki Liikasen luento 27.11.2015 http://www.suomenpankki.fi/fi/suomen_pankki/ajankohtaista/puheet/Pages/27112015-EL-puhe.aspx

(2) Verorasitus tuntuu pienemmältä, kun valtio kerää veroja lisäämällä rahan määrää eikä kiristämällä tuloverotusta
• keskuspankki saa rahan määrää lisäämällä seteli- eli rahoitustuloa (seigniorage) eli inflaatioveroa (inflation tax)
• liikkeellä oleva keskuspankkiraha on oikeastaan yleisöltä otettua korotonta lainaa, jota ei ole tarkoituskaan maksaa takaisin
• setelitulo on sitä suurempi, mitä enemmän yleisö pitää käteistä hallussaan
• rahan käyttö ulkomailla keskuspankkien reservivaluuttana lisää setelituloa.

(3) Kuluttajat tekivät arvioita euro-käteisvaluuttaan siirtymisen (1.1.2002) vaikutuksesta inflaatioon vain muutaman hyödykkeen hinnannousun perusteella (Kurri 2006).

D. Palkat ja tuottavuus

Karkean nyrkkisäännön mukaan kansantuote ja reaalipalkat kasvavat (tai alenevat) samaa vauhtia kuin työn tuottavuus.

Intuitio mikrotasolta
• yksituoteyritys valmistaa vuodessa tuotetta määrän Q ja käyttää tähän työtunteja määrän L
• tuotteen hinta on P ja tuntipalkka W
• PQ = WL jos yritys ei tuota voittoa
• silloin reaalipalkka W/P = Q/L eli työn tuottavuus.

Päätelmät makrotasolle
• kansantuote voi kasvaa, jos työtuntien määrä, työn tuottavuus tai molemmat kasvavat
• W/P kasvaa samaa vauhtia kuin Q/L
• W voi kasvaa nopeammin kuin Q/L, jos P kasvaa (inflaatio)
• jos L ei muutu, Q kasvaa samaa vauhtia kuin Q/L.

Ansiotasoindeksin ja reaaliansiotasoindeksin muutos, %, ks. PT:n kuvio
• sisältää verot, työntekijän sosiaaliturvamaksut ja tulospalkkiot
• 1930- ja 1990-luvun lamat erosivat siinä, miten joustavia nimellispalkat olivat (Böckerman & Kiander 2002).

Työn tuottavuuden muutos, %, ks. Tilastokeskuksen kuvio** (ruskea käyrä)
• laskusuhdanteen alkaessa työvoimaa ei heti vähennetä (labor hoarding).

Luettavaa

Aalto-Setälä, Ville & Marita Nikkilä: Euron vaikutus yritysten hinnoitteluun ja kuluttajien hintatietoisuuteen. Kuluttajatutkimuskeskus, julkaisuja 8:2004.

Akerlof, George A.: Behavioral Macroeconomics and Macroeconomic Behavior. American Economic Review 92(3), June 2002. Nobel Prize Lecture.

Böckerman, Petri & Jaakko Kiander: Labour Markets in Finland during the Great Depressions of the Twentieth Century. Scandinavian Economic History Review 50(2), 2002.

Kahneman, Daniel: Thinking, Fast and Slow. Farrar, Straus and Giroux, New York 2011. Suomennettu nimellä Ajattelu, nopeasti ja hitaasti, suom. Kimmo Pietiläinen. Terra Cognita, Helsinki 2012.

Kurri, Samu: Miksi toteutunut ja koettu inflaatio poikkevat niin paljon toisistaan? Euro & talous 3/2006.

Phillips, A. W.: The Relation Between Unemployment and the Rate of Change of Money Wage Rates in the United Kingdom, 1861‒1957. Economica 25, November 1958.


6. Korot, raha ja Euroopan rahaliitto

A. Korot

Korko laajasti ymmärrettynä on korvaus pääoman käytöstä
• esim. maankorko (rent)
• yleensä tarkoitetaan rahapääoman käytöstä maksettua ja saatua hintaa.

Keskeisiä korkoja
• euriborkorko (euro interbank offered rate): parhaiksi luokiteltujen suurten pankkien toisilleen antamien euromääräisten luottojen korko, ks. SP:n kuvio** 1999 alkaen (3 kuukauden korko)
• Euroopan keskuspankin ohjauskorko: eurojärjestelmän perusrahoitusoperaatioiden minimitarjouskorko, ks. SP:n kuvio** 1999 alkaen
• pankkien prime-korot: pankin parhailta asiakkailtaan perimä korko (perinteisen määritelmän mukaan)
• valtion pitkäaikaisten lainojen jälkimarkkinatuotto, ks. EKP:n taulukko (secondary market yields of government bonds with a remaining maturity close to ten years) ja ETLAN kuvio.

Inflaation ja koron yhteydet
• Fisher-efektin mukaan korot muuttuvat samassa suhteessa kuin inflaatio: nimelliskorko = reaalikorko + inflaatio(odotukset)
• korkosääntelyn (interest-rate regulation) oloissa Fisher-efekti ei pidä välttämättä paikkansa
• pankkien laina- ja talletuskorot ja inflaatio 1960 alkaen, ks. SP:n kuvio.

B. Raha ja keskuspankki

Keskuspankin toiminnan tavoitteita
• rahan arvon pitäminen vakaana: raha on arvon mitta vähän samaan tapaan kuin metri on pituusmitta
• rahoitusjärjestelmän vakauden ylläpitäminen
• yksityispankkien ja valtion hätärahoittajana (lender of last resort) toimiminen
• suhdannevaihtelujen tasaaminen.

Keskeiset keinot lisätä rahan määrää
• ohjauskoron alentaminen (korko, jolla keskuspankki antaa lainaa pankeille)
• määrällinen keventäminen (quantitative easing) ostamalla valtion liikkeelle laskemia velkakirjoja.

Euroopan keskuspankin ohjauskoroista tärkein on perusrahoitusoperaatioiden minimitarjouskorko
• kutsutaan EKP:n ohjauskoroksi (tällä hetkellä 0,05 % eli 5 korkopistettä)
• alin korko, jolla luottolaitokset voivat tehdä tarjouksia perusrahoitusoperaatioiden huutokaupoissa
• operaatiot toteutetaan viikoittain, ja niiden maturiteetti on 1 viikko
• muitakin rahoitusoperaatioita on käytössä.

Myös yksityiset pankit pystyvät luomaan rahaa luotonlaajennuksella (credit expansion).

Liikkeessä olevan käteisen rahan (yleisön hallussa olevat setelit ja kolikot) määrä euroalueella, milj. €, ks. EKP:n kuvio (alueen laajuus vaihtelee), noin 1 bilj. €
• eurosetelit ja -kolikot otettiin käyttöön 1.1.2012.

Suppea raha (narrow money) M1 (käteisvarat)
• yleisön hallussa olevat setelit ja kolikot + yön yli -talletukset (overnight deposits) (nostettavissa viimeistään seuraavana pankkipäivänä)
• määrän muutos euroalueella, %, ks. EKP:n kuvio (alueen laajuus vaihtelee).

Laveampiin raha-aggregaatteihin luetaan muita rahoitusinstrumentteja (aikatalletukset, pankkien sijoitustodistukset ym.).

C. Talous- ja rahaliiton periaatteita

Sopimus Euroopan unionista (EU) tuli voimaan 1993
• kutsutaan Maastrichtin sopimukseksi
• kaikki EU-maat eivät ole (vielä) ottaneet käyttöön euroa.

Rahapoliittisten toimenpiteiden (monetary policies) riippumattomuus poliittisesta päätöksenteosta.

Ensisijaisena tavoitteena hintavakaus euroalueella
• määritellään alle 2 %:n inflaatioksi keskipitkällä aikavälillä, ks. Tilastokeskuksen vertailukuvio
• inflaatio pyritään pitämään 2 %:n tuntumassa
• maiden välillä on eroja
• inflaatiovauhti Suomessa ja Kreikassa, ks. EKP:n kuvio.

Muita maita nopeampi inflaatio johtaa muita maita alempiin reaalikorkoihin, jos nimelliskorot ovat yhtenäistyneitä (korkojen konvergenssi), ks. Korkman: Euro. Valuutta vailla valtiota (2013)
• tämä kannustaa valtiota, kiinteistön-ostajaa jne. velkaantumaan.

Julkisten menojen setelirahoitus kielletty
• EKP ei saa ostaa jäsenvaltioiden velkakirjoja
• sallituksi on tulkittu lainojen ostaminen kriisitilanteessa jälkimarkkinoilta.

Jäsenvaltioiden julkiselle taloudelle asetetut rajoitteet
• vakaus- ja kasvusopimuksen (1997) mukaan julkisen velan tulee olla alle 60 % bruttokansantuotteesta, ks. Tilastokeskuksen vertailukuvio
• monimutkaisia sääntöjä budjettijäämistä ja finanssipolitiikasta (fiscal policy): ”yksityiskohdista ovat perillä vain komission ja jäsenmaiden valtiovarainministeriöiden virkamiehet (jos hekään)” (Korkman 2013, 118).

No bail out -lauseke (avustamiskielto-lauseke), jonka mukaan jäsenvaltiot eivät saa ottaa vastatakseen toistensa velkoja.

Julkisyhteisöjen EDP-velka (lasketaan bruttomääräisenä excessive deficit procedure -kriteerein), % BKT:sta, ks. Findikaattorin kuvio** (valtion osuus noin 90 %).

Huomaa, että Suomen valtion velka on eri asia kuin Suomen ulkomainen velka
• Suomen ulkomainen nettovarallisuus (nettovelan vastaluku) ilman oman pääoman eriä, mrd. euroa, ks. SP:n kuvio, 1991‒
• oman pääoman eriin vaikuttavat mm. ulkomaalaisten omistamien osakkeiden kurssimuutokset.

Luettavaa

Bezemer, Dirk J.: "No One Saw This Coming": Understanding Financial Crisis Through Accounting Models. Munich Personal RePEc Archive 2009. - Lista finanssikriisin ennustaneista ekonomisteista.

Feldstein, Martin: EMU and International Conflict. Foreign Affairs 76(6), 1997.

Honkapohja, Seppo: The Euro Area Crisis: A View from the North. Journal of Macroeconomics 39, Part B, March 2014.

Korkman, Sixten: Euro. Valuutta vailla valtiota. Taloustieto, Helsinki 2013.

Menger, Carl: On the Origins of Money. Economic Journal 2, 1892, käänt. C. A. Foley. Myös kirjassa Austrian Economics, vol. II, toim. Stephen Littlechild. Elgar 1990 sekä kirjassa Classics in Austrian Economics, vol. I, toim. Israel M. Kirzner. Pickering 1994.

Reinhart, Carmen M. & Kenneth S. Rogoff: This Time is Different: Eight Centuries of Financial Folly. Princeton University Press 2009. Working Paper -versio.

Tervala, Juha: Yhdysvaltojen likviditeetti- ja pankkikriisi. Kansantaloudellinen aikakauskirja 3/2011.



Home

HomeCoursesSeminarsContactStaffDiscussion Papers
370767| Copyright (c) 2007-2019